Roihuanin koodari on arjen supersankari!
Perustan otsikon väitteen yleistykseen siitä, että supersankarit ovat paitsi yli-inhimillisen taitavia, myös todella rohkeita.
Supersankaruus saattaa tosin olla aika kaukana, kun pohditaan mielikuvia ohjelmistofirmoista ja koodareista. Mutta mitä rohkeus on, yleisesti ja meillä Roihuanilla? Onko se sitä, että ei juurikaan pelota? Sitä, että puolustaa omiaan, ja varsinkin heikompia? Toiselle poliisi, pelastaja tai ensihoitaja edustavat rohkeuden ruumiillistumia, ja kolmannelle urhoollisuutta on mennä hammaslääkäriin tai soittaa Viralliselle Taholle™.
Vai ajateltaisiinko Aristoteleen tavoin, että rohkeus on jonnekin pelkuruuden ja huimapäisyyden välimaastoon sijoittuva moraalinen hyve? Tai liittyykö kovin kantti sittenkin niihin kiiltäviin trikoisiin, viittaan ja ihan poskettomiin kykyihin? Mielikuvissasi ohjelmistofirman hahmo näyttäytyy ehkä kuitenkin sinertävässä kauluspaidassa… ja asiaan liittyy myös puhki hiotut brändin statementit ja haukotuttavan pitkät osaamisprofiilit.
Meillä Roihuanilla rohkeutta on avata suunsa: olla suora, kysyä kakistelematta ja myöntää omat heikkoudet. Rohkeutta on myös olla oma itsensä, tai tehdä sitä oman näköistä juttua piittaamatta siitä, mitä muut asiasta ajattelevat. Ja jättää ne pakolliset kauluspaidat ja kalvosarjat muille.
Pelkästään onnellisia koodareita
Meillä Roihuanilla tehdään töitä ihmisinä ihmisille, ilman kankeita titteleitä ja peitetarinoita – sillä nämä ovat kaikki tositarinoita. Meidän sivuilla ei näy toimitusjohtajaa, HR-asiantuntijaa tai sitä kaikista senioreinta koodigurua, mutta onnellisia koodareita ja toimistokeiju sieltä löytyy.
Tämän kaltaisessa yrityskulttuurissa on se etu, että me voidaan tehdä melkein mitä huvittaa. Koska tittelit eivät määritä mitään raameja tekemiselle, on helpompi heittäytyä ja antaa mennä. Eikä varsinkaan tarvitse näyttää siltä, mitä joku saattaisi HR-expertiltä edellyttää.
Me saatetaan ja halutaan myös yllättää sillä, mihin kaikkeen meistä onkaan. Kun ei olla asetettu itsellemme sen isompia raameja tai hiekkalaatikoita, voidaan ainakin kokeilla melkein mitä vaan. Koodaaminen ei ole rakettitiedettä, rakettitiede on. Mutta hmm… Why not!
Jos me ei jotain tiedetä, me kysytään ja selvitetään. Jos jotain ei osata, opetellaan. Ja jos ei pystytä, uskalletaan me sanoa sekin suoraan.
